Hieman tavoitetta seuraavaan projektiin

Menen nyt hetkeksi makuulleni potemaan äärimmäisen vaatekateuden aiheuttamaa hengenahdistusta ja sydämentykytystä.

Takin tekemisestä kertova blogi on täällä.

Taidan tästä lähtien keskittyä vain ruoanlaittoon…

Uusia taitoja

Tästä se alkoi…

… ja tähän se päätyi.

Ja ei, en laita lähikuvia mutanttikantapäistä, oudoista möykyistä ja ihme virityksistä joita kaikkia löytyy molemmista sukista.

Mutta hyvät ihmiset, minä olen tehnyt kaksi sukkaa! Ette varmaan käsitä miten suuri käsityöhirvitys on poistunut. Ne ovat 1) villasukat, ja b) tein niitä kaksi. En yhtä, vaan kaksi. Ja molemmat ovat ulkonäöstä huolimatta käyttökelpoisia.

Ehkä tässä on vielä toivoa itse kullakin.

Tunnustuksia

(nimi muutettu)

(ääni muutettu)

Kaikki alkoi oikeastaan ihan huomaamatta. Kasvoin aivan tavallisen perheen vanhimpana tyttärenä aivan tavallisessa lähiössä. Kaverinikin olivat oikeastaan sitä samaa keskiluokkaista tasapäistä sakkia.

Oikeastaan ainoa poikkeava asia minussa oli pioneeriharrastus. En tiedä voiko siitä vetää johtopäätöksiä myöhemmän elämäni vaiheisiin.

Aina silloin tällöin sain vihjeitä vanhempieni villistä nuoruudesta. Äitini (nimi muutettu) oli kuulemma kutonut käsin pellavapyyhkeitä. Isoisoäitini lahjoitti joka joulu itse tekemänsä villasukat. Isäni (nimi muutettu)  nikkaroi silloin tällöin jotain pientä, kuten kesämökin. Lähisuku varmasti oli tietoinen asiasta, mutta ei näistä kylillä huudeltu.

Siinä parinkympin tietämillä kaveripiirini muuttui kovin hämäräperäiseksi. Käsityöt alkoivat kiehtoa jollain sairaalla tavalla yhä enemmän ja enemmän. Liekö se oli jotain myöhäistä kapinaa yhteiskuntaa vastaan, mene ja tiedä. Kaikki alkoi kuitenkin kovin viattomasti, lakanakankaasta koneella ommellen. Kirjastossa selattiin salaa Peacockin pukuhistoriaa, siellä korkeimman hyllyn takana etteivät muut olisi huomanneet.

Vähän kerrassaan riippuvuuteni vain syveni. Internetin yleistymisen myötä käsilläni oli yhtäkkiä aivan uusia tapoja tyydyttää tarpeeni. Enää ei riittänyt lakanakangas, piti saada pellavaa. Villasekoitteet eivät tuntuneet missään, vain puhdas tavara kiinnosti. Koneella ompelu väheni ja väheni.

Nyt tuntuu siltä, että olen jo kaiken avun ulottumattomissa. Kotini on täynnä villaa, pellavaa, silkkiä ja samettia. Käteni ovat kipeät ja selkä jumissa monen tunnin neulakinnasrupeaman jäljiltä, joka on uusin tapani päästä sfääreihin. Lähes koko valveillaoloaikani mietin käsitöitä, jopa ollessani töissä.

Olkoon tämä varoituksena nuoremmilleni. Varokaa käsitöitä, ne vievät helposti mukanaan ja siitä koukusta ei pääse helposti irti.

Meren antimet keskiajan keittiössä

Ensi viikon tiistaina allekirjoittaneen voi bongata seuraavasta tilaisuudesta:

FT Hannele Klemettilä Turun yliopistolta esitelmöi otsikolla:

“Meren antimet keskiajan keittiössä – ruokakulttuurinen katsaus.”

Tilaisuuden järjestää Keskiajan tutkimuksen seura Glossa ry ja se on avoin kaikille kiinnostuneille. Osoite: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki.

Luento alkaa klo 18.15.

Edelleen käsityötunnelmissa

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa tapahtumassa viettämässä rentoa aikaa ystävien kesken. Järjestäjille kuuluu suuri kiitos, maha tuli täytettyä maukkaalla ruualla ja mieli virkistyi pimeästä vuodenajasta huolimatta.

Samalla testasin uudenuutukaiset vaatteni tositoimissa. Kotona olin toki koeponnistanut niitä, mutta laboratorio-olosuhteissa tehty lyhytaikainen testi ei tietenkään kerro kaikkea. Kuten esimerkiksi sitä, että kun olin laittanut takkiin hakaset ja takin kiinni, hihat eivät istuneetkaan niin kuin olin ajatellut. Vaikka ne tarkastettiin ulkoa ja sisältä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Coif, vaikka se hieman hiippamaiselta näyttääkin, istui kuin valettu ja pysyi päässä koko päivän kuin liimattuna.

Hihoja pitää kaventaa ja nostaa ylemmäs, ja samalla kainaloaukkoja justeerata hieman suuremmiksi. Lisäksi tarvitaan muutama metri mustaa iskunyöriä koristeiksi.

Saa nähdä maltanko säätää hihat valmiiksi ennen seuraavaan projektiin ryhtymistä. Rapakon takaa tilatut ruokoluut nimittäin saapuivat männäviikolla.

Hyvää uutta vuotta!

Taas vaihtui vuosi ja pitää opetella kirjoittamaan ysi kasin sijaan. Keskiajan ruokakulttuuri jäi ikävän vähäiselle huomiolle joulunpyhien ja uudenvuoden aikana (joulupöydän perinteisiin tuli sitten perehdyttyä senkin edestä…), asia, joka kaipaa korjausta pikimmiten.

Käsitöitä sen sijaan innostuin tekemään aivan uudella innolla. Valmiina on tällä hetkellä kaksi coiffia, suurin piirtein näiden ohjeiden mukaan tehtynä. En tehnyt alareunaan nauhakujaa, vaan J:n opastuksella ja säilyneiden coiffien mukaan lenkit joista nyöri menee läpi. Molemmat tulevat mukaani Sydäntalven juhlaan, niitä saa hypistellä jos haluaa.

Muita blogeja häpeämättä mukaillen, tässä on ensi vuoden aikana tehtävät käsityöt. Noin niin kuin uuden vuoden lupauksena itselleni

- Uuden punaisen takin valmiiksi tekeminen. Siitä ei oikeasti puutu kuin helman kääntäminen, hakasten ja koukkujen kiinnittäminen ja koristelu. Hihat kaipaavat säätöä, mutta ovat kuitenkin ihan käyttökunnossa.

- Uusi paita. Tai itse asiassa kaksi uutta paitaa, leiriä varten. Toiseen hieman pompöösimpi kaulus, toiseen käy vaatimattomampi.

- Handelsgilletistä (R.I.P.) tilattujen kankaiden saattaminen vaatemuotoon. Tässä ja tässä ovat inspiraation lähteet. Lisäksi löysin tänään alennusmyynnistä parin metrin palan ruskeanpunaista villaa, josta tulee näppärästi hame.

- Vanhojen vaatteiden uudelleenmuokkaus. Vanha mekko meni puoliksi ja siitä saatu samettihame pitää viimeistellä, ja 1490-luvun saksalainen valmistumistaan edelleen odottava mekko saa hypätä seuraavalle vuosisadalle ja muuttua pitkäksi takiksi.

- Pair of bodies, tai korsetti. Ruoko luita varten on tilattu (ja toivottavasti tulee pian), kankaat pitää vielä hankkia. Sen jälkeen pitääkin sitten hankkia metritolkulla samettia ja silkkiä ja tehdä vuosien jälkeen hieman hienompi vaatekerta.

Ruokapuolella haluaisin kokeilla erilaisia tapoja saada ruoka säilymään. Kuivaus, suolaus ja jatkojalostus eri muodoissaan ovat jääneet luvattoman vähälle huomiolle.

Vuoden lopussa saa sitten nähdä kuinka paljon näistä tuli tehtyä

Hopsan!

Niin se vaan oikea elämä ™ vei harrastukselle varatun ajan. Alkuperäinen suunnitelma oli kirjata tänne Homobonuksen pitoihin valmistautuminen askel askeleelta, arvioida reseptejä ja vielä lopuksi kertoa miten itse tapahtuma sujui. Kävikin niin, että yhtäkkiä huomasinkin olevani valmistumassa koulusta ja parin vuoden ajan vitkutellen tehty opinnäytetyö piti rykäistä kasaan ennätyajassa. Nyt se on tehty, esitetty ja hyväksytty, ja jollei opintotoimistosta soiteta ja sanota, että olen unohtanut suorittaa volapyykin pakollisen alkeiskurssin, niin 19.12. alkaen minua voi tituleerata restonomi Hietaseksi.

No, Homobonus tulee uudelleen, otetaan uusiksi silloin.

Noin niin kuin muuten keskiaikarintamalla vallitsee suuri käsityövimma. Vaatevarasto on menossa uusiksi ihan urakalla. Paita pitää tehdä, tai ainakin kolme, että saan joka mallia kaulusta, ja myssyjä, takkeja, alus- ja päällyshameita ja hihoja sekä essuja, partlet-kokoelmaa unohtamatta saa väkertää niin, että joudun kohta ostamaan isomman asunnon. Ja vanha koneella tehty korsetti ei enää pelitä. Uusi on tehtävä käsin. Piste.

Paratiisin murusia ei siis ole kuopattu tai unohdettu internetin syvyyksiin. Parin sivuloikan jälkeen voi taas ainakin hetkisen ajan keskittyä elämän olennaisiin hyvinvointikeinoihin, käsitöihin ja kokkaukseen.

Homobonuksen pidot, osa I – Yalla!

Nyt se sitten taas alkaa, pitoihin valmistautuminen. Tai onhan se jo alkanut jo joku aika sitten, mutta ilmoituksen lähdettyä maailmalle voi tännekin tehdä paljastuksia – ei kuitenkaan aivan kaikkea. Yllätyksiä on luvassa, pitopöytään ja sen ympärille.

Teemana on tänä vuonna tuhat ja yksi yötä, ja sen tiimoilta on tullut tutustuttua ihan uuteen maailmaan. Pidot ovat suurpiirteisesti olemassa mielessä, ja kohtapuoliin olisi tarkoitus istahtaa alas ja kirjoittaa suunnitelmat ylös, tarkastaa raaka-aineiden saatavuus, muistella keittiön kapasiteettia ja katsoa mitä reseptejä pitää kokeilla etukäteen.

Seuratkaa Homobonuksen pitojen nettisivuja, muistakaa ilmoittautua ajoissa (viime vuonna tapahtuma täyttyi ennätysvauhtia), ja jos siltä tuntuu, teeman mukaan saa pukeutua.

Vuoden seurapiiritapahtumaa odotellessa.

Sannan parempi markkinaleipä

Glimsin talomuseolla viime viikonloppuna järjestetty keskiaikainen käsityö- ja markkinatapahtuma oli varsin hieno kokemus. Kaksi päivää hyvässä seurassa käsitöitä tehden, mikä sen hienompaa. Sukuakin piipahti paikalla, ja tapahtuman tunnelma tempaisi mukaansa myös viiden kuukauden ikäisen siskonpojan joka hymyili leveästi kaikelle näkemälleen.

Tein matkaevääksi kahdensorttista leipää. Taas kerran reseptit syntyivät niitä tehdessä, mutta vaikka leivälle ihmisen perusravintona asetettiin sosiaalisia ja uskonnollisia merkityksiä, se on perusteiltaan silti melko muuttumaton. Leipä on leipä on leipä.

Markkinaleipä No I

• Puolisen litraa vettä
• 1 pss kuivahiivaa (tai puolikas kimpale tuoretta)
• puoli desiä siirappia
• puoli ruokalusikkaa suolaa
• n. 40 g mantelirouhetta
• n. 40 g hasselpähkinärouhetta
• 1 1/2 dl ruishiutaleita
• vehnäjauhoja

Vesi, siirappi, suola, pähkinä- ja mantelirouhe ja ruishiutaleet sekoitetaan keskenään (ja tuore hiiva jos sitä käyttää), ja annetaan hiutaleiden liota 10-15 minuuttia. Lisätään tarpeeksi jauhoja, että taikinasta tulee kimmoisa ja reunoilta irtoava. Kuivahiiva laitetaan jauhojen joukossa taikinaan. Annetaan nousta parisenkymmentä minuuttia, ja leivotaan leiviksi tai sämpylöiksi. Annetaan nousta uudelleen, mutta ei niin kuin minä sen tein kun unohduin katsomaan leffaa ja leivät nousivat ja sitten laskivat… Voidellaan vedellä (tai siiraapivedellä, tai hunajavedellä, tai öljyllä), ja koristellaan tuoreella rosmariinilla. Paistetaan 220 asteessa n. 15-20 minuuttia, leipien koosta riippuen.

Markkinaleipä No II

• 2 dl maitoa
• 2 dl vettä (tai tee kokonaan maitoon)
• 1 pussi kuivahiivaa
• ripaus anista
• 2 rkl hunajaa
• ripaus suolaa
• vehnäjauhoja
• 1 omena
• 1 päärynä
• siirappia, kanelia, meleguettapippuria (grains of paradise), muita mausteita maun mukaan

Tee taikina kuten yllä, lisää nesteeseen anis, hunaja, jauhot ja hiiva, ja vaivaa taikinaksi. Pilko omena ja päärynä, laita kulhoon ja kaada päälle hieman siirappia. Sekoita varovasti, niin, että kuutiot saavat ohuen kerroksen päälleen. Lisää mausteet ja toista. Kauli kohonnut taikina ohueksi levyksi ja levitä hedelmät sille tasaisesti. Kääri rullalle, ja laita voideltuun vuokaan. Rullan voi myös hyvin paistaa ilman vuokaa. Laita 220-asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi. Voitele halutessasi muutaman kerran paiston aikana sokeri- tai hunajavedellä.

Kuvitelkaa alla oleva leipä hieman vähemmän litteäksi

Off topic

Kaappi täynnä vaatteita eikä mitään päällepantavaa. Pitää siis ommella lisää. Tässä opas uuden takin tekoon.

Ensiksi suunnitellaan, piirretään kaava kankaalle ja leikataan se (taustalla näkyvä kirja on Ninya Mikhailin ja Jane Malcolm-Daviesin kirjoittama The Tudor Tailor).

Sama tehdään vuorikankaalle.

Kappaleet ommellaan yhteen, ja saumat huolitellaan.

Vuori ja takki liitetään toisiinsa ja koristellaan. Helppoa kuin heinänteko!

P.S. Kauan odotettu Beer in the Middle Ages and the Renaissance saapui vihdoin. Luvassa on paljon lukemista!