Vietin viikonlopun vanhempien mökillä. Piti mukamas mennä noukkimaan nokkosia kuivattavaksi, mutta eivät olleet ryökäleet vielä nousseet kunnolla. Majava oli nakertanut puita, käki kukkui kurkkuaan käheäksi ja pääskypari kävi katsastamassa kuistin päällä olevan pesän kunnon talven jäljiltä. Kesä tulee, vihdoin ja viimein.
Äiti lämmitti leivinuunin, ja innostuin leipomaan kellarileipää. Resepti on vuodelta 1903 ellen ihan väärin muista, eli ei ihan keskiaikainen, mutta historiallinen kuitenkin. Unohdin sen vanhemmille, eli kunhan muistan napata sen mukaani niin laitan sen tännekin. Sen parempaa leipää ei nimittäin ole. Leipä tehdään samalla tyylillä kuin ruisleipä, mutta vaaleista jauhoista. Vettä, hiivaa ja jauhoja sekoitetaan löysäksi taikinaksi ja annetaan käydä viileässä yön yli. Seuraavana päivänä lisätään loput jauhot, suola ja hiivaa, ja paistetaan mieluiten kiviarinalla.
Sunnuntaina satoi, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja yllätin itseni kirjomalla. Kaikken sitä näköjään pystyy kun vaan jaksaa yrittää. Siinä silkkilangan solmuja selvitellessäni mieleeni muistui linkki, jonka pitkästä aikaa löysin kun etsin kadonneita kirjanmerkkejäni tietokoneeni koettua kuoleman ja ylösnousemuksen pääsiäisen aikoihin.
Rayne’s Feast Survey on juuri sitä mitä nimi lupaa, kyselytutkimus, joka selvittää sitä, mitä ihmiset odottavat tullessaan tapahtumaan ja istuessaan pitopöytään. Olisikohan täälläkinpäin maailmaa tarvetta tällaiselle? Mitä ihmiset oikeasti haluavat syödä? Mikä mielletään keskiaikaiseksi, mistä se oikea tunnelma syntyy? Halutaanko pitopöydässä maistella autenttisia (tai siis niin autenttisia kuin mitä nykytietämyksellä voidaan saada aikaan) makuja, vai riittääkö ns. keskiaikaistyyppinen ruoka?
Toisin sanoen, mikä on se tuote, josta tapahtumaan osallistuva haluaa maksaa?
Ja ennen kuin tämä alkaa kuulostaa liiaksi asiakastyytyväisyyskyselyltä, tuotettahan ei ole varsinaisesti tarkoitus myydä asiakkaille voitontuotto mielessä, vaan vain kantaa korsi kekoon yhteisen harrastuksen puolesta, niin haluaisin tuoda esiin sellaisen näkökulman, että myös kokki tekee tätä harrastuksenaan, ja haluaisi välillä kokeilla ja kikkailla 
Hohhoi. Kaikkea tätä pitänee vielä pohtia ihan ajan kanssa. Nyt pitää alkaa pohtimaan mitä kaikkkea ihminen tarvitsee mukaansa opintomatkalle Lontooseen.
Kysely olisi varmaankin tosi hyvä tehdä.
Itse olen sitä mieltä, että haluan maistella mahdollisimman keskiaikaisia makuja. Lisäksi minua kiehtoo keskiajan tapa rakentaa ateria, joka oli erilaista kuin nykyisin.
Minusta on siis kiva, jos pidoissa on haastavia ja erilaisiakin elämyksiä. Ei pelkkiä ns. turvallisia ruokia, tyyliin joidenkin suosima (ja kai dokumentoitava) makaroni ja juusto. Lisäksi on kivaa jos ruokien koostumukset ja tyypit vaihtelevat. Eli ettei ole liian piirakkapainotteista tai vaikka ruokaa jossa kaikissa on esim. juustoa ja salviaa.
Mutta no, olenkin niitä ihmisiä joita on siunattu tosi laajalla makupaletilla, joiden suussa harva ruoka on “pahaa”. Sopiva kombo on jotain uusia makuja ja osa varmoja, turvallisia – niin ettei kenellekään jää maha kurnimaan.
Toinen makuasia on muuten, että minusta on kiva jos jossain vaiheessa tarjoillaan keskiaikaisia salaatteja, pikkelsejä yms. Ne on makoisia! Lisäksi lemppareitani ovat erilaiset täytetyt jutut, piiraat, ja mausteiset ruuat. 43wq2222222222 <-kissaterveiset loppuun.
Joo itse olen tehnyt samanlaisia kyselyitä Linnapihalla (EK:n foorumi) ja tulokset olivat hyvin saman tapaisia.
- Feast on tärkeä, jos ei ole pitoja juhlaan ei kannata lähetä
- Feastin pitäisi kestää noin 2 tuntia – ei paljon pidempään, mutta ei taas 1,5 tuntia lyhyempäänkään.
- Kattausten väli ei saa olla kovin pitkä (max .noin 20 minuuttia), jos on pidempi, niin silloin pitää lähteä jaloittelemaan (kun penkit ovat kuitenkin epämukavat) ja ei ehkä huomaa olla takaisin seuraavaan kattaukseen.
- Feast pitää saada alkamaan ennen kello 20.00 mieluiten jo heti 16.30-17.00
- Tärkentä on että ruuassa ei ole käytetty epäkeskiaikaisia aineksia. Ruuan pitää muistuttaa keskiaikaista ruokaa. Parasta on, jos reseptit on dokumentoitu, mutta useimmat valitsevat mielelluummin hyvän makuisen keskiaikatyylisen ruuan, kuin ei niin hyvän makuisen ja taatusti keskiaikaisen reseptin mukaan tehdyn. Toisaalta räikeän modernia ei kukaan halua syödä, vaikka se olisi kuinka hyvää…
- Ihmiset ovat valmiit maksamaan kunnon pidoista. Jos ruuat on tehty kalliista aineiksista, niin ollaan valmiit maksamaan enemmän. Eli jos tapahtumamaksuun sisältyy pitomaksu (10 e), niin ihmiset ovat valmiit maksamaan noin 5 euroa enemmän, jotta ruoka olisi vieläkin näyttävämpää.
- 3 kattausta on sopiva, ruokia pitää olla niin paljon, että on mahdollista syödä itsensä ähkyyn.
//////////////////////////////////////////////////////////////////////
Ei muuten päässyt sitten sairauden vuoksi Hannele pitämään luentoa. Ilta oli siitä huolimatta hyvin onnistunut. Teimme Hannelen kirjasta kaikkiaan 6 ruokaa: juurespaistikkaat, nauris-palsternakkakeitto ja ohrarieskat, saraseenikana spelttilisukkeen ja rusinaisten sipulien kera, kuivahedelmäpiiras ja pinansiemenmakeiset.
Ruuat olivat erittäin onnistuneita. Keitto oli suorastaan järkyttävän hyvää, mutta aineksetkin sen kyllä kertoo: 3 l nauriskuutioita, 2 l palsternakkaa, 6 l kasvislientä, 1,5 l mantelirouhetta!, 3 l kermaa, 36 keltuaista!, 3 sitruunan mehu, 3 tl suolaa….
Ja saraseenikana niin ikään:
2,25 kg fileesuikaletta, 4 kanan maksaa, 225 g manteleita, 40 kuivattua taatelia, 40 luumua, 9 viipaletta vaaleaa leipää, 2 pulloa valkoviiniä, 2 sitruunaa, 4 appelsiiniä, 4 päärynää, 4 omanaa, 9 siivua pekonia, 4 tl suolaa, voita, muskottipähkinää, mustapippuria, inkivääriä, neilikkaa…
Tossa siis ainekset suurinpiirtein sen mukaan kun niihin käytettiin 30:lle hengelle.
Tuo Saraseeni-kanaresepti löytyy myös “The Mideaval Kitchen” Redon, Sabban, Serventi sivu 89 resepti 36.
Palsternakkakeitossa on mainittu lähteeksi Madleine Pelner Cosman, josta päättelen, että se on kirjasta fabulous feast … http://www.amazon.co.uk/Fabulous-Feasts-Mediaeval-Cookery-Ceremony/dp/080760898X/ref=sr_1_2?ie=UTF8&s=books&qid=1211553026&sr=8-2
Tuota kirjaa ei itselläni ole – tekisi mieli hankkia, mutta toisaalta http://www.pbm.com/~lindahl/articles/food_bibliography.html
Jaellen mukaan kirja ei ole suositeltava, joten ei kai sitten.