The Brehee. Get onions, peeled, finely chopped, boiled until disintegrating, and sauteed in good rendered lard. Do your salted goose meat, or salt pork or any other salted meat. Get well ground peeled almonds, distempered with good bouillon or with pea puree, ginger, cinnamon and black pepper. On dishing it up, sugar sprinkled generously over top.

In a similar way the dish is made with white leeks, without spices.

Scully, T. 1997. The Vivendier, A Fifteenth-Century French Cookery Manuscript. Prospect Books. Devon. 77.

Kuten tarkkaavaisemmat lukijat jo varmaa huomasivatkin, tämänkertainen resepti onkin hiukan haastavampi. Syystä tai toisesta kirjuri on jättänyt mainitsematta mitä tarkalleen suolalihalle tulisi tehdä. Terence Scully kirjoittaa reseptin nimen viittaavan jauhamiseen tai murskaamiseen, joten oletettavaa on, että kyseessä on jonkinasteinen patee. Tulkintaa hankaloittaa myös se seikka, ettei tämänkaltaista reseptiä tunneta muualta; sen lopussa mainittu versio purjoista on sitä vastoin mainittu kirjoissa Du fait de cuisine ja Le Menagier de Paris, ja ilmeisen yleisesti valmistettu.

Näillä tiedoilla varustettuna päätin koeluontoisesti valmistaa ohjeen kahdella tapaa, sekä kastikkeena lihalle että jauhettuna pateeksi.

• 1 keskikokoinen sipuli
• n. 1,5 dl mantelimaitoa
• n. 1 dl liha-kasvis tai kanalientä
• paistamiseen öljyä, voita tai kinkun rasvaa
• n. 300 g  suolalihaa, josta puolet jätin jauhamatta
• inkivääriä, kanelia, ja tarjoiluun sokeria

Hienonna sipuli, ja keitä sitä noin 15 minuuttia, tai kunnes se on kunnolla kypsynyt ja hajoamispisteessä. Erottele rasva osasta kinkkua ja sulata se paistinpannulla, kuullota valutettuja sipulikuutioita kevyesti. Lisää mantelimaito, liemi ja mausteet, anna kiehua kasaan kunnes kastike on halutun paksuista. Tarjoa lihan kanssa TAI jauha liha kertaalleen lihamyllyllä, sekoita kastike joukkoon, ja jauha kunnes rakenne on halutunlaista. Ennen tarjoilua sirota päälle sokeria.

Molempia maistettuani (ja nyt on pakko myöntää, että tätä ruokaa oli vaikea syödä. Ei mausteiden, sokerin, tai muun modernista näkökulmasta eksoottisten ominaisuuksien takia, ei tosiaankaan, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ihminen kestää joulukinkkua vain määränsä verran), henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämä ohje on tarkoitettu tarjottavaksi jauhettuna. Ja koska säällisen kuvan ottaminen ruoasta osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, seuraavaksi jotain täysin erilaista.

I could not get a decent photo of the dish no matter how I tried, so here’s something completely different.

This time I found myself facing a bit of a challenge. As you probably already noticed, the scribe has, for some reason of his own, omitted one rather important verb from the recipe. Rather than specifying what to do with the key ingredient, he has simply wriiten “do your meat.” Right.

Terence Scully writes that the name of the recpe, la brehee, implies grinding, or pounding. Also, this particular recipe is unknown in any other recipe collection, but the version with leeks is mentioned both in the Le Menagerie de Paris, and in the Du fait de cuisine, and apparently was quite commonly prepared.

Based on this, I made the dish both as a sauce to be served with meat, and as a ground paste. The paste was by far the better dish of the two.

You’ll need:

• 1 medium onion
• about 1,5 dl almond milk
• about 1 dl meat, chicken or vegetable stock
• about 300 grams of meat. I used the leftover Christmas ham, divided so that about half of it went through the grinder, and half was served with the sauce
• ginger and cinnamon, some sugar for the serving

Mince the onion finely, and boil it until it’s thoroughly cooked and almost disintegrating. Drain it, and fry gently on a pan. I cleaned the at off the ham and used it for frying, however, butter or olive oil will work perfectly fine. Add spices, the broth and the almond milk, and simmer until the sauce is somewhat thickened. Serve over salted meat, and sprinkled with sugar, OR grind the meat, add sauce and grind until the consistency is as smooth as desired. Sprinkle with sugar before serving.

To make a Caudel on Poached Eggs. Get finely chopped parsley – that has been sauteed in butter – water and verjuice, and boil these together. Set out your sops on platters, then your eggs, and your broth over top.

Scully, T. 1997. The Vivendier, A Fifteenth-Century French Cookery Manuscript. Prospect Books. Devon. 33.

Eli uppomunia tällä kertaa.

Voi verjuice sentään, tähän päivään mennessä en ole sitä omin silmin nähnyt, saati maistamaan päässyt. Verjuice on happamista hedelmistä puristettua mehua, jota käytettiin (ja käytetään edelleen, toim. huom.) ruoanlaitossa siinä missä nykyisin käytetään etikkaa tai viiniä. Kerran olen nähnyt sitä myytävän nettikaupassa, mutta en tietenkään viisaudessani laittanut osoitetta talteen. Ja ken tietää, kauppias olisi hyvinkin voinut olla joku Auervaaran hengenheimolainen, joka olisi vain lupaillut yksinäiselle kokille happamat mehut, ja lopulta vienyt rahat ja uskon ihmisiin. Joka tapauksessa, pitkän tarinan päätteeksi, korvasin verjuicen omenaviinietikalla.

Valmistukseen tarvitaan:

• n. litra vettä
• hieman tuoretta persiljaa, ja voita paistamiseen
• 1-2 rkl etikkaa
• niin monta kananmunaa kuin on nälkäisiä syöjiä (jos edellämainittuja on laumoittain, kannattaa toki varata isompi kattila ja enemmän vettä)
• niin monta leipäviipaletta kuin on nälkäisiä syöjiä (resptin sops viittavat leipäviipaleisiin), paahdettuna tai ei, maun mukaan
• suolaa

Pilko persilja ja paista sitä kevyesti voissa pannulla. Kiehauta vesi kattilassa, lisää etikka, suola ja persilja. Riko kananmuna kuppiin tai kauhaan, josta se on helppo kaataa kuumaan veteen, uhkarohkeat  tai kokeneet uppomunien tekijät voivat tietysti rikkoa munan suoraan kattilaan. Vinkki: ennen kananmunan laittamista veteen, sitä kannattaa hieman hämmentää. Veden liike auttaa munaa pysymään kasassa, samoin vettä ei kannata päästää kiehumaan aivan valtoimenaan. Keitä kananmunaa makusi mukaan. Kolmen-neljän minuutin keittämisen jälkeen keltuainen on vielä juoksevaa, suurin piirtein seitsemän minuutin kohdalla se on jo kypsynyt.

Aseta lautaselle leipäviipale (minä käytin ruisleipää, koska sitä sattui talossa olemaan. Rikkaille ja arvovieraille kokatessa käytetään tietysti vaaleaa leipää), muna ja lientä.

So, poached eggs was my wont this time.

To this day I have not been able to get my clammy hands on verjuice, although I remember seeing it being sold online. In my wisdom I never bookmarked the website, nor found out whether the shop was a respectable one. So for this recipe I substituted the verjuice with apple wine vinegar.

For thi dish you’ll need:

• about a litre of water
• some fresh parsley, and butter for frying
• as many eggs as there are hungry people (obviously, if there is a multitude thereof, you’ll be better off with a larger pot and plenty more water )
• as many slices of bread (sops) as there are hungry people
• 1-2 tbs vinegar or verjuice
• salt to taste

Chop the parsley and fry it gently on a frying pan. Let the water boil, add  salt, vinegar and the parsley. Break the egg into a small bowl or into a ladle, from where it’s easy to pour into the water without breaking it. Those with courage and/or experience can, of course, break the egg straight into the water. Just before adding the egg stir the water a bit; the movement wil help the egg hold together. Also, do not let the water boil wildly. Boil the egg as many minutes as you desire, after three or four minutes the yolk will sill be runny, at about seven minutes  it has set somewhat.

Set on a plate a (toasted) piece of bread, the egg and some broth. I used rye bread as it was what I had in the house, for richer and more influential people the choice is naturally white bread.

Ja ennen tositoimiin ryhtymistä: nämä ovat korkeimman omakätisesti minun itseni tekemiä tulkintoja reseptien toteutuksesta, valmistettuna modernihkossa keittiössä sähköliedellä – nykyajan taloyhtiöt kun suhtautuvat yllättävän nihkeästi avotulen käyttöön kerrostalohuoneistoissa. Kommentteja ja ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.

Mutta, heti ulkomaankielisen osuuden jälkeen, haaste alkakoon!

***

Back in the day this blog was supposed to focus on medieval cooking and dining. For reasons unknown, that way was lost for a long while. Now, however, greatly inspired by Eva’s excellent blog One Year and Thousand Eggs, I have taken it upon myself to return to the original idea and cook to my heart’s content. My challenge book shall be The Vivendier, a 15th Century French manuscript of cookery, medical and housekeeping advice, translated and commented by Terence Scully. Let’s see how many recipes I’m able to tackle during one year

Before embarking on any cookery adventures, please note that all these recipes are my interpretations of the original, prepared in a modern-ish kitchen with modern implemets, such as electric stove seeing as people can get surprisingly narrow-minded when it comes to cooking on open fire in an apartment building.

But without further ado, here is the inaugural recipe of my challenge:

Cretonnee de pois nouveaux

Cretonnee de poix nouveaux : soien cuis jusques au purer, puis suffris en beau sain de lard ; prenez lait de vache et le boulez une onde en un noef pot ; ayez pain blancq tempré oudit lait, gingembre et saffen, tout passé parmy l’estamine ; puis ayez moyneulx d’oes bien batus et les gernons hostez, jettez dedens sur le point de fremir et vos pois dedens en remunat dilligamment ; puis ayez vostre grain – poulez par pieches – suffrit en sain de lard, et boullis une onde avoecques ; puis dreschierz chaudement

Cretonnee of new peas. They should be cooked to a mush, then sauteed in rendered lard. Get cow’s milk and bring it to a boil in a new pot. Have white bread tempered in that milk, along with ginger and saffron, everything strained. Then get well beaten egg yolks, with their strands removed, put them in as it is coming to a boil, along with your peas, strirring attentively. Then have your meat – chicken pieces – sauteed in rendered lard and boiled briefly with the rest. Then dish it up hot.

Scully, T. 1997. The Vivendier, A Fifteenth-Century French Cookery Manuscript. Prospect Books. Devon. 70.

Jepjep. Ruokavalokuvaaja en sitten todellakaan ole / A food photographer I ain’t...

• 200 g vihreitä herneitä, tuoreena tai pakkasesta / 200 g  green peas, fresh or frozen
• vettä sen verran, että herneet peittyvät / water enough to cover the peas
• 4dl maitoa / 4 dl milk
• sahramia / saffron
• 1 tl inkivääriä / 1 teaspoon ginger
• 2 viipaletta vaaleaa leipää / 2 slices white bread
• 2 munankeltuaista /  2 egg yolks
• 350 g kanaa / 350 g chicken
• Paistamiseen joko laardia, tai voita ja / tai oliiviöljyä. / For the frying either lard or butter and / or olive oil
• Suolaa maun mukaan / salt to taste

Paista kananpaloja hetki pannulla, ja nosta ne syrjään. Olisin käyttänyt kokonaista kanaa, mutta koska pelkän marinoimattoman kanan löytäminen lähikaupastani on joskus työn ja tuskan takan, käytin valmiita rintaleikkeitä.

Laita kattilaan maito, sahrami, inkivääri ja leipä, ja jätä leipä likoamaan hetkeksi. Toiseen kattilaan laita herneet, ja vettä juuri niiden peitoksi. Alkuperäinen ohje käskee keittämään herneet soseeksi, minä annoin niiden kiehua kunnes niiden rakenne oli vain vähän rikki. Kaada loppu vesi pois, ja paista herneitä hetki pannulla voissa, laardissa tai oliiviöljyssä. Minä käytin voita.

Erottele keltuaiset valkuaisista, ja riko niiden rakenne. Siivilöi maito-leipäseos, tai vaihtoehtoisesti huomaa, ettei kukaan ole hankkinut uutta siivilää hajonneen tilalle, kiroa hetki ja improvisoi vatkaamalla seosta vimmalla, kunnes leipä on kokonaan hajonnut. Kiehauta, ja lisää keltuaiset koko ajan vatkaten. Kaada joukkoon herneet.

Lisää kanat kastikkeen joukkoon, ja anna kiehua hiljaisella tulella kunnes liha on kypsää. Nauti.

Ruokajuomaksi olisi sopinut olut kuin nenä päähän, mutta kaapista löytynyt valkoviini oli ihan kelvollinen kakkonen.

*****

Fry the chicken pieces on a pan for a while, then put them aside. I used breast cutlets instead of a whole chicken chopped to bits, because my local store considers it exotic enough to stock any meat without a marinade, let alone a whole bird.

Pour the milk in a pot, add spices and the bread, leave to soak for a while.

In another pot, boil the peas in a small amount of water. The original recipe says to boil them until mushy; I let them boil only until they were a bit broken down. It’s a question of preference Fry the peas in lard, butter or oil. I used butter.

Separate the egg yolks from the whites, and beat until smooth. Sieve the milk and bread mixture, or alternatively, realise that no one has actually replaced the sieve that went into pieces years ago, swear a bit, and improvise by whisking the mixture until the bread has completely disintegrated. Bring to a boil. Add the yolks , whisking like mad all the time. Add the peas, and the chicken. Let simmer until the chicken is thoroughly cooked. Enjoy.

The dish would have gone down a treat with a pint of beer, however, the white wine I had in the fridge made for a sufficiently good alternative.

***

Ja vielä musiikkia tunnelman luomiseksi / and to complete the experience, here’s music to listen to while cooking

~~~***~~~

There’s no skin left on my left hand index and middle finger, I’m bored out of my skull and I’ve run out of  unbleached linen thread. But by Jove I’ve made some considerable progress!

Selkäkappalessa on jo kaksi kerrosta tikkausta, ja se saattaa jopa riittää. / The back piece has already two layers of stitching, which might actually be enough.

Tältä se näyttää läheltä / up close and personal.

Sen verran on vierähtänyt aikaa viime päivityksestä, etten edes kehtaa kommentoida asiaa tämän enempää. Talven horroksen ja pimeäahdistuksen (sekä oikean elämän ison mullistuksen) jälkeen voisi tas harkita hieman aktivoituvansa internetin asukkaana.

Keskiaikailun saralla on ehtinyt tapahtua paljon ja ainoastaan mukavia asioita. Tapahtumissa on ollut ihanaa, lämmintä ja rentoa, Turun markkinoilla löysin itsestäni uusia ulottuvuuksia ja kesän tärkein, Nuijasota, oli tasan yhtä mahtava kuin ennenkin, ellei jopa aiempaa parempi.

Turussa debytoi Neulakon Elinan ja Hibernaatiopesäkkeen Sahran räätäliliike Iloinen Joutsen, joka selkeästi ansaitsee vuoden paras idea-palkinnon. Kojulla tapasi ystäviä ja muita asiasta innostuneita ihmisiä, pääsi näppärästi rahoistaan eroon, ja koska maailmassa on vielä tilaa ihmeille ja Medeltidsmoden ihana Kerstin oli saapunut paikalle myymään kankaitaan, pääsin myös kokeilemaan kangaskauppiaan puotipuksuna olemista. Ensi vuonna on koetettava kiristää töistä lomat niin, että markkinoille pääsee pidemmäksi aikaa.

Markkinoilta tarttui mukaan neulakirja, kaksi uutta huntuneulaa, uusi, lyhyempi kinnasneula, uniikki kulho joita on tehty vain kaksi kappaletta (joista toisen oli sattumalta ostanut hyvä ystäväni), villaa ja kahta sorttia pellavaa / The tally: a needlebook, two new veil pins, shorter naalbinding needle, bowl, wool and two kinds of linen

Nuijasota taas… ihana. Kymmenen päivän pako ulkomaailmasta tekee ihmiselle hyvää. Edes sade ja juuri minun tyynyni kohdalta vuotava teltta eivät lannistaneet tunnelmaa. Tein käsitöitä, värjäsin sinistä lankaa, kokeilin oluen panemista (mukaan saatu pullo kypsyttelee itseään kaapissa, ja jännittävä koemaisto tapahtuu joskun kuukauden kuluttua), katselin hienoja turnajaisia ja sotia, join kuplivaa kynttilän valossa ystävien kanssa, kokkailin ja siinä välissä ehdin jopa luopua talviturkista.

Uusi, aistikas astiahylly leirikuntamme tarpeisiin / fabulous, new shelf for your medieval decoration needs

Paras paikka hengata päiväsaikaan / the best place to spend the daytime idle hours

Nuijaodassa aloitin pitkään kypsytellyn projektin luuttomasta arkikorsetista, jonka kaava löytyy Janet Arnoldin Patterns of Fashion-kirjasta sivulta 102 (kuva 41 b ja c). Alkuperäisessä on vain kaksi kerrosta kangasta, eikä ole ihan varmaa onko siinä ollut hameosa, sillä se on kaivettu Eleanora Toledolaisen haudasta ja on sen vuoksi melko pahoin tuhoutunut. Koska allekirjoittanutta ja Eleanoraa ei voi edes silmät kiinni sekoittaa toisiinsa, teen omani neljällä kerroksella pellavaa, joista kaksi sisintä tikataan yhteen (missä on kilpailu tuhannen metrin tikkauksesta?). Materiaaleina Medeltidsmoden värjäämätön pellava, pellavalanka, ompeluvaha, neula ja nainen.

Kappaleet leikattu, ommeltu yhteen, sovitettu uudelleen, leikattu,  ja tikkaus aloitettu / the pieces have been cut, sewn together, fitted again, re-cut and I’ve started on the the felt stitching

Muodikas turkisvuoraus on helppo ja edullinen toteuttaa nykyajan menetelmin / the fashionable fur lining really does not cost as much as you’d think

Puolimatka häämöttää… ensimmäistä tikkauskierrosta / Almost half done… of the first layer of the stitching, that is.

~~~~***~~~~

Such a long time has passed from the last update I’m too embarrassed to admit to anything. Suffice to say that the winter was long and dark and Real Life dealt a blow of such magnitude I had no writing left in me for a while. It is time to regain some credit as  an internet denizen and kick this blog (now complete with English translation!) back to life.

My medieval life has been of the good sort lately. The events I’ve been to have been warm and relaxed and full of merriment, the Turku medieval market was nothing short of fabulous and the most important week of the season, the Cudgel Wars, was just as good as before, if not better.

At the market the Idea of the Year, the Merry Swan tailors was realized after some considerable work from Elina of Neulakko and Sahra of  Hibernaatiopesäke.  Friends were talked with, people with similar interet were met, money disappeared and as a cherry on top, I got to try selling fabrics with the lovely, lovely Kerstin of Medeltidsmode. Next year I must try and get my holidays so that I get to be there for a longer time.

The cudgel Wars…  wonderful. A ten day esacpe from the Real Life does one wonders. I wasn’t even too bothered by the rain and the tent  leaking just above my pillow. I sew, dyed some yarns with indigo, brew beer, watched tourneys and wars, cooked and drank bubbly by the candlelight with good friends and even managed to swim in the lake. Life was, as they say, good.  Next year it’s Cudgel Wars 10, so make sure to book your holidays accordingly

I actually started on a, how to put it, de-boned corset. It is done after the velvet bodies found in Eleanora of Toledo’s grave (Janet Arnold: Patterns of Fashion, p. 102, pictures 41 b and c). Since yours truly cannot be confused with the good Eleanora in any way possible, instead of just too layers of fabric as in the original, I’ll make mine with four layers of linen, two of which will be felt stitched (by hand. Just so you know) together. I might add a skirt, as there possibly may have been in the original, but that I’ll decide after seeing how the garment behaves on me.

Sää suosi markkinakansaa, ja uusvanha 1300-luvun tyylinen mekko pärjäsi hyvin tositoimissa. Edes suorassa auringonpaisteessa ei tullut liian kuuma. Ohut villa ja kaksi kerrosta pellavaa saattavat kuulostaa tukalalta yhdistelmältä, mutta hengittävät hyvin ja päästävät kosteuden pois iholta. Vanhojen vaatteiden kierrätys uusiksi on hyvä harrastus. Ensinnäkin se on sekä ekologista että ekonomista, ja toisekseen pääsee näkemään oman kehityksensä käsitöiden tekijänä – mikä ainakin minun tapauksessani on ihan silkkaa plussaa itsetunnolle. Siis herranjestas minkälaista hyvän kankaan väärinkäyttöä sitä on harjoittanut!

Tähän asti olen muokannut vanhoista mukakeskiaikaisista vaatteista renessanssivaatteita (legendaarisin matka on ollut ruskealla villakankaalla, joka aloitti uransa houppelandehkona, ja koukkasi saksalaismallisen renessassimekon kautta hyvinkin monikäyttöiseksi pohjoiseurooppalaiseksi 1500-luvun lopppuolen takiksi. Kankaalla on ikää likimain vuosikymmen, ja takistakin on jokainen sauma ommeltu kertaalleen uusiksi. Kun siitä lopullisesti jättää aika, järjestän suruliputuksen).

Uusvanha vihreä oli kuitenkin eräänlainen paluu juurille. Se nimittäin säilyi alkuperäisellä vuosisadallaan. Avasin kaikki aikanaan koneella ommelltu saumat ja ompelin ne udelleen käsin, samalla hyödynsin suorastaan raamatullisissa mittasuhteissa huitelevat saumanvarat (joo, minäkin haluaisin tietää, mitä silloin ajattelin), ja poistin selkäpuolella olleen nyörityksen tekemällä sinne uuden sauman. Mekko on nyt sen verran löysä, että sen saa päälle ihan pään yli vetämällä, eikä siinä olen minkäänlaista nyöritystä tai napitusta, ja se näyttää paljon, paljon paremmalta kuin ennen. Liian tiukat pitkät hihat  lyhenivät puoleen, eli lopputuloksena on kesätapahtumiin hellemekko, ja talvelle se päällimmäisin kerros (kunhan van saan alemmat kerrokset ommeltua…).

Markkinoiden ehkä oudoin kokemus tapahtui kuunnellessamme Neulakon Elinan kanssa paneelikeskustelua keskiajan maailmankuvasta ja keskiajan tutkimuksesta. Kuuntelimme mielenkiintoiset, mutta kovin lyhyet alustukset, mutta ennen yleistä keskustelua kurnivat vatsamme vaativat huomiota (ja piti vielä ehtiä Räikän keikalle), joten hiivimme pois luentosalista niin huomaamatta, kuin vain paikan ainoat keskiaikaisesti puketuneet henkilöt vain voivat. Viimeisin puhuja oli ihminen, joka tutkii keskiajan ihmisen seksuaalisuutta, ja hän, huomatessaan meidän poistuvan, loihe lausumaan “Jaha, nunnat lähtevät tässä vaiheessa.”

Siis niinku mitä???

Nunnat?

Kenen tahansa muun suusta tuo olisi ollut ihan ymmärrettävä kommentti huntujen ja leukaliinojen edessä, mutta että keskiajan tutkijalta? Ja vielä keskiajan sosiaalisen historian tutkijalta? The mind boggles, niin kuin rapakon takana sanovat.

Hmph. Menenkin tästä harjoittamaan hartautta ja hypistelemään ostoksiani. Kiitos sisar Elinalle matkaseurasta, ja Turun asujaimille teestä, markkinaseurasta ja vaatesäilytyksestä

Klikkaa nähdäksesi kuvaesityksen.

Materiaalina ikivanha venynyt ja kulunut alusmekko, jota voi huoletta vedellä pitkin maita ja mantuja.

(P.S Oho. Miten ihmeessä onnistuin tuon slideshown tekemisessä?)

Vihreää oli.

Tammenlehtiä ja omenankukkia.

Ja se tärkein:

Nokkosista osa on kuivana ja osa ryöpättynä pakkasessa. Kourallinen päätyi kastikkeeksi isän savustamalle lohelle. Oli kuulkaas hyvää. Kuusenkerkkien kohtalo on päätyä siirapiksi, keitos on jo hautunut hellalla jonkin aikaa ja tuoksu on aikamoinen.

Ja loppuun vielä todiste siitä, että mitä enemmän peittää, sen paremmalta näyttää. Kokeilun alla on uusi (ja liian pieni) birgittamyssy, arkistoista kaivettu leukaliinan kokoinen silkkisuiru, uusi huntu ja vähän käytetty nettikamera (älkää katsoko luonnontilaista kirjahyllyä…)

Violetti ei ole oikeasti ihan noin silmille hyppivää violettia, kännykän ei-niin-hyvä kamera hieman vääristää värejä.

Seuraavana projektina onkin sitten käydä kaupasta noin kilometri pellavaa kauden seurapiiritapahtumaa silmällä pitäen. Ja Nuijasodankin ilmoittautuminen on jo alkanut.

Se on kesän merkit ilmassa

Takin tekemisestä kertova blogi on täällä.

Taidan tästä lähtien keskittyä vain ruoanlaittoon…