Tässähän niitä, ihan oikeita paratiisin murusia.

Ne löytyivät lontoolaisesta maustekaupasta, jossa piipahdimme miltei sattumalta käytyämme keittokirjoihin erikoistuneessa Books for Cooks-kaupassa, josta löytyi allekirjoittaneen lompakon ja sydämen vaarantavat kaksi hyllyllistä keittotaidon historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Kaikki eivät mahtuneet mukaan, sinne on siis mentävä uudelleen. Kottikärryjen kanssa. Kaupassa on kirjojen lisäksi koekeittiö, missä järjestetään erilaisia työpajoja kokkauksesta kiinnostuneille. Ja se maustekauppahan on siinä heti kadun toisella puolella, ja valikoimista löytyi pippureiden lisäksi kaikkea kuivatuista ruusunnupuista chilisuolaan. Sinnekin on mentävä. Kottikärryjen kanssa. Tosin ainakin mausteita voi tilata netin kautta kotiinsa.

Koska en (pahus soikoon) voittanutkaan lotossa ennen matkaa, kirjoista tilattavien listalle päätyivät:

Autheticity In The Kitchen (tässä osa pdf-muodossa)

Eating Right In The Renaissance

Cooking And Dining In Medieval England

Medieval Cuisine in the Islamic World

Mukaan tarttui kuitenkin Fabulous Feasts, joka kyllä sisältää paljon resepetejä, mutta harmillisesti käsittelee keskiaikaa kuin se olisi kestänyt kuukauden ja tapahtunut pienellä alueella – kun ihan noin perstuntumalla voisi väittää, että 1100-luvun espanjalaiset ruokailutottumukset poikkeavat jonkin verran esim. 1400-luvun Pohjoismaista. Toinen matkalaukusta löytynyt keittokirja on The Vivendier, johon pitää syventyä mausteviinilasillisen kanssa joku ilta. Ennen matkaa tilasin opuksen nimeltä Beer in the Middle Ages and the Renaissance, jota odottelen innolla. Huomiota vaativat myös pari käsityökirjaa, ja kun ne yhditää kaapissa odotteleviin kankaisiin, saattaa olla, että minutkin näkee pukeutuneena muuhunkin kuin keittiövaatteisiin.

Lontoon-matka oli kaiken kaikkiaan mahtava. Sää oli hieno, seura vielä parempaa, ja museot olivat kaikkea mitä nistä suinkin voi kuvitella. Victoria & Albertin tekstiilihuone sai miltei hurmoksen valtaan, pelkät keskiaikaiset kotitalouspellavat olivat niin hienoja, ettei sellaisia taida nykyään mistään saada.

Muiden maiden tapahtumissa käyminen on aina avartava kokemus, josta on jo ansiokas kirjoitus Neulakossa. Ruoka siellä oli kuitenkin varsin maittavaa. Meillä totutun kolmen kattauksen sijaan pöydille kannettiin kaksi, mutta aivan yhtä ähkyyn sitä itsensä silti onnistui syömään. Yllättävän samankaltaisia ruokia siellä oli tarjolla, kuin mitä meikäläisissäkin tapahtumissa on syöty – jas tätä ei nyt pidä ymmärtää niin, että uskaltaa olla pakkaamatta omat ruisleivät, piimäpurkit ja lihapullasäilykkeet, vaan niin, että ilmeisesti on tullut luettua samoja lähteitä.

Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että uusia tutkimuksia ja kirjoja on pidettävä silmällä.

Ai niin, lisäsin linkkisivulle uuden otsikon Tavaramarkkinat. Sinne on koottuna keskiajan ja renessanssin uudelleenelävöittäjille suunnattuja kauppoja. Joistakin olen itse tilannut tai kuullut hyviä kokemuksia , osasta ei ole minun korviini kantautunut kuin nimi. Jos innostutte tilailemaan, niin kertokaa, ja lisään kuvauskiin suositukset / varoitukset.

Advertisements