Pour faire une votte lombarde: prenés oes frais, fin fromage fondant, gratté ou hachié menu ou par dez quarez, cresme douce et vin, canelle et chucquere; batez tout ensamble; puis ayez bure fres fondu chault, mettez dedens en retournant dilligammet qu’il n’arde.

To make a Votte Lombarde. Get fresh eggs, fine runny cheese, grated or chopped finely or cut into cubes, with fresh cream and wine, cinnamon and sugar; beat everything together. Then get hot melted butter and put this in it, stirring attentively so it doesn’t burn.

Scully, T. 1997. The Vivendier, A Fifteenth-Century French Cookery Manuscript. Prospect Books. Devon. 35.

Eli siinä lauantai-illalle päänvaivaa.

Terence Scullyn kommenteista käy ilmi, että sanaa votte käytetään kuvaamaan munakkaita ja ohukaisia, mutta koska reseptissä käsketään sekoittamaan seosta pannulla, tässä sillä tarkoitetaan ennemmin munakokkelia kuin kiinteää munakasta.

Toinen kummastus on juusto. Tarkoittiko kirjuri tuorejuustoa, jotain homejuuston tyyppistä vai pehmeää juustoa, kuten mozzarellaa? Joka tapauksessa juusto on tarkoitus raastaa tai kuutioida, eli jotain kiinteämpää kuitenkin. Voimakkaan makuista vai mietoa? Mausteina käytetään kanelia ja sokeria, eli onko tarkoitus saada aikaan makea jälkiruoka vai voimakkaamman makuinen joko sellaisenaan syötävä kokkeli tai vaikka lihan lisäke (minun lopputulokseni saattaisi olla villi kokemus riistan kanssa)?

Tästä päästään jouhevasti seuraavaan kysymykseen: minkä kanssa tämä oli tarkoitus syödä? Kirjurin mielestä ilmeisesti kaikki jotka olivat skenessä mukana ja ajan hermolla tiesivät eli sitä ei tarvinnut erikseen enää kirjoittaa, tai sitten hänkään ei tiennyt. Mikä lienee syynä, musteen tai vaivan säästö, jälkipolville on säilynyt vain raaka-aineluettelo.

Oma versio näyttää tältä:

  • 2 munaa
  • n. puoli desiä kermaa
  • 2-3 rkl valkoviiniä
  • 1 tl kanelia
  • 2 tl sokeria
  • n. 100 g vuohenjuustoa

Tee kuin munakokkeli, ainekset hyvin sekaisin, ja pannulle. En paistanut voissa, niin kuin alkuperäinen ohje käskee, sen verran annoin periksi nykyajan vaatimuksille. Käytin pehmeää vuohenjuustoa, sillä sen saa munien kanssa vatkattua tasaiseksi massaksi, eikä se veny syödessä (henkilökohtainen preferenssi 😉 ). Lisäksi se antaa voimakkaamman kontrastin makean kanssa.

Tällaista siitä sitten tuli:

Paahdoin pannulla leipäviipaleen ja omenaviipaleita, jotka toivat hapokkuutta annokseen.

  • 1 hapan omena
  • 2 tl hunajaa
  • 2 rkl valkoviiniä

Viipaloi omena, laita kuumalle paistinpannulle hunajan ja valkoviinin kanssa. Paista molemmin puolin muutama hetki, kunnes viipaleet ovat saaneet kauniin värin, mutta ovat edelleen kiinteitä.

MInä melkein veikkaisin, ihan mututuntumalla, että votte lombarde on tarkoitus olla joko lisäkkeenä tai kattauksen makea ruokalaji. Sekin kävi mielessä, että nesteiden ja kananmunien suhteita muuttamalla saisi aikaiseksi eräänlaisen juustomassan joka tarvitsisi vain valuttaa lävikössä / juustomuotissa painon alla ja viipaloida tarjolle. Siihen tarkoitukseen tuorejuusto, jonka saa vatkattua tasaikseksi on omiaan, joku mozzarellan tyyppinen juusto puolestaan tekee votte lombardesta tukevan munakkaan / kokkelin.

Nykyihminen nauttikoon sen vaikka brunssilla grillatun ananaksen ja kuohuviinin kera.

Mainokset