Se on kevät parhaimmillaan, eli muuttumassa kesäksi. Käväisin viime viikonloppuna vanhempieni mökillä paitsi kommentoimassa Euroviisuja ja saunomassa, myös poimimassa nokkosia ja kuusenkerkkiä (tietysti maanomistajan luvalla – huikkasin aikeistani ohimennen isälleni).

Vihreää oli.

Tammenlehtiä ja omenankukkia.

Ja se tärkein:

Nokkosista osa on kuivana ja osa ryöpättynä pakkasessa. Kourallinen päätyi kastikkeeksi isän savustamalle lohelle. Oli kuulkaas hyvää. Kuusenkerkkien kohtalo on päätyä siirapiksi, keitos on jo hautunut hellalla jonkin aikaa ja tuoksu on aikamoinen.

Ja loppuun vielä todiste siitä, että mitä enemmän peittää, sen paremmalta näyttää. Kokeilun alla on uusi (ja liian pieni) birgittamyssy, arkistoista kaivettu leukaliinan kokoinen silkkisuiru, uusi huntu ja vähän käytetty nettikamera (älkää katsoko luonnontilaista kirjahyllyä…)

Advertisements