Olipahan hauskaa Turun keskiaikamarkkinoilla eilen. Lähdin kotoa Vantaalta kahdeksan jälkeen aamulla, ja saavuin kissojen riemuksi takaisin vasta keskiyöllä (korvaukseksi toin leluhiiren, joka on jo joko tuhottu tai hukattu). Kojuista tarttui mukaan vyöhön koristeita välttämättömia tarvekaluja, ja Aboa Vetuksen kaupasta luunoppia viikinkilaivan peluuta varten. Kannattava sijoitus oli myös Räikän upouusi levy, jonka olen jo ehtinyt soittaa läpi muutamaan kertaan.

Sää suosi markkinakansaa, ja uusvanha 1300-luvun tyylinen mekko pärjäsi hyvin tositoimissa. Edes suorassa auringonpaisteessa ei tullut liian kuuma. Ohut villa ja kaksi kerrosta pellavaa saattavat kuulostaa tukalalta yhdistelmältä, mutta hengittävät hyvin ja päästävät kosteuden pois iholta. Vanhojen vaatteiden kierrätys uusiksi on hyvä harrastus. Ensinnäkin se on sekä ekologista että ekonomista, ja toisekseen pääsee näkemään oman kehityksensä käsitöiden tekijänä – mikä ainakin minun tapauksessani on ihan silkkaa plussaa itsetunnolle. Siis herranjestas minkälaista hyvän kankaan väärinkäyttöä sitä on harjoittanut!

Tähän asti olen muokannut vanhoista mukakeskiaikaisista vaatteista renessanssivaatteita (legendaarisin matka on ollut ruskealla villakankaalla, joka aloitti uransa houppelandehkona, ja koukkasi saksalaismallisen renessassimekon kautta hyvinkin monikäyttöiseksi pohjoiseurooppalaiseksi 1500-luvun lopppuolen takiksi. Kankaalla on ikää likimain vuosikymmen, ja takistakin on jokainen sauma ommeltu kertaalleen uusiksi. Kun siitä lopullisesti jättää aika, järjestän suruliputuksen).

Uusvanha vihreä oli kuitenkin eräänlainen paluu juurille. Se nimittäin säilyi alkuperäisellä vuosisadallaan. Avasin kaikki aikanaan koneella ommelltu saumat ja ompelin ne udelleen käsin, samalla hyödynsin suorastaan raamatullisissa mittasuhteissa huitelevat saumanvarat (joo, minäkin haluaisin tietää, mitä silloin ajattelin), ja poistin selkäpuolella olleen nyörityksen tekemällä sinne uuden sauman. Mekko on nyt sen verran löysä, että sen saa päälle ihan pään yli vetämällä, eikä siinä olen minkäänlaista nyöritystä tai napitusta, ja se näyttää paljon, paljon paremmalta kuin ennen. Liian tiukat pitkät hihat  lyhenivät puoleen, eli lopputuloksena on kesätapahtumiin hellemekko, ja talvelle se päällimmäisin kerros (kunhan van saan alemmat kerrokset ommeltua…).

Markkinoiden ehkä oudoin kokemus tapahtui kuunnellessamme Neulakon Elinan kanssa paneelikeskustelua keskiajan maailmankuvasta ja keskiajan tutkimuksesta. Kuuntelimme mielenkiintoiset, mutta kovin lyhyet alustukset, mutta ennen yleistä keskustelua kurnivat vatsamme vaativat huomiota (ja piti vielä ehtiä Räikän keikalle), joten hiivimme pois luentosalista niin huomaamatta, kuin vain paikan ainoat keskiaikaisesti puketuneet henkilöt vain voivat. Viimeisin puhuja oli ihminen, joka tutkii keskiajan ihmisen seksuaalisuutta, ja hän, huomatessaan meidän poistuvan, loihe lausumaan ”Jaha, nunnat lähtevät tässä vaiheessa.”

Siis niinku mitä???

Nunnat?

Kenen tahansa muun suusta tuo olisi ollut ihan ymmärrettävä kommentti huntujen ja leukaliinojen edessä, mutta että keskiajan tutkijalta? Ja vielä keskiajan sosiaalisen historian tutkijalta? The mind boggles, niin kuin rapakon takana sanovat.

Hmph. Menenkin tästä harjoittamaan hartautta ja hypistelemään ostoksiani. Kiitos sisar Elinalle matkaseurasta, ja Turun asujaimille teestä, markkinaseurasta ja vaatesäilytyksestä 🙂

Mainokset