Aikojen alussa tästä piti tulla keskiaikaiseen ruoanlaittoon ja ruokailuun keskittyvä blogi, mutta kuinkas kävikään, sivuraiteille päädyttiin. Nyt on aika palata juurille ja, Evan erinomaisen One Year and Thousand Eggs – blogin innoittamana päätin haastaa itseni ja kaivoin hyllystäni Terence Scullyn kääntämän ja kommentoiman The Vivendierin. Alkuperäinen käsikirjoitus on kokoelma ruokareseptejä, lääketieteellisiä neuvoja ja taloudenhoitoon liittyviä vinkkejä 1400-luvun Ranskasta. Katsotaan, kuinka monta reseptiä saan toteutetuksi vuoden aikana 🙂

Ja ennen tositoimiin ryhtymistä: nämä ovat korkeimman omakätisesti minun itseni tekemiä tulkintoja reseptien toteutuksesta, valmistettuna modernihkossa keittiössä sähköliedellä – nykyajan taloyhtiöt kun suhtautuvat yllättävän nihkeästi avotulen käyttöön kerrostalohuoneistoissa. Kommentteja ja ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.

Mutta, heti ulkomaankielisen osuuden jälkeen, haaste alkakoon!

***

Back in the day this blog was supposed to focus on medieval cooking and dining. For reasons unknown, that way was lost for a long while. Now, however, greatly inspired by Eva’s excellent blog One Year and Thousand Eggs, I have taken it upon myself to return to the original idea and cook to my heart’s content. My challenge book shall be The Vivendier, a 15th Century French manuscript of cookery, medical and housekeeping advice, translated and commented by Terence Scully. Let’s see how many recipes I’m able to tackle during one year 🙂

Before embarking on any cookery adventures, please note that all these recipes are my interpretations of the original, prepared in a modern-ish kitchen with modern implemets, such as electric stove seeing as people can get surprisingly narrow-minded when it comes to cooking on open fire in an apartment building.

But without further ado, here is the inaugural recipe of my challenge:

Cretonnee de pois nouveaux

Cretonnee de poix nouveaux : soien cuis jusques au purer, puis suffris en beau sain de lard ; prenez lait de vache et le boulez une onde en un noef pot ; ayez pain blancq tempré oudit lait, gingembre et saffen, tout passé parmy l’estamine ; puis ayez moyneulx d’oes bien batus et les gernons hostez, jettez dedens sur le point de fremir et vos pois dedens en remunat dilligamment ; puis ayez vostre grain – poulez par pieches – suffrit en sain de lard, et boullis une onde avoecques ; puis dreschierz chaudement

Cretonnee of new peas. They should be cooked to a mush, then sauteed in rendered lard. Get cow’s milk and bring it to a boil in a new pot. Have white bread tempered in that milk, along with ginger and saffron, everything strained. Then get well beaten egg yolks, with their strands removed, put them in as it is coming to a boil, along with your peas, strirring attentively. Then have your meat – chicken pieces – sauteed in rendered lard and boiled briefly with the rest. Then dish it up hot.

Scully, T. 1997. The Vivendier, A Fifteenth-Century French Cookery Manuscript. Prospect Books. Devon. 70.

Jepjep. Ruokavalokuvaaja en sitten todellakaan ole / A food photographer I ain’t...

  • 200 g vihreitä herneitä, tuoreena tai pakkasesta / 200 g  green peas, fresh or frozen
  • vettä sen verran, että herneet peittyvät / water enough to cover the peas
  • 4dl maitoa / 4 dl milk
  • sahramia / saffron
  • 1 tl inkivääriä / 1 teaspoon ginger
  • 2 viipaletta vaaleaa leipää / 2 slices white bread
  • 2 munankeltuaista /  2 egg yolks
  • 350 g kanaa / 350 g chicken
  • Paistamiseen joko laardia, tai voita ja / tai oliiviöljyä. / For the frying either lard or butter and / or olive oil
  • Suolaa maun mukaan / salt to taste

 

Paista kananpaloja hetki pannulla, ja nosta ne syrjään. Olisin käyttänyt kokonaista kanaa, mutta koska pelkän marinoimattoman kanan löytäminen lähikaupastani on joskus työn ja tuskan takan, käytin valmiita rintaleikkeitä.

Laita kattilaan maito, sahrami, inkivääri ja leipä, ja jätä leipä likoamaan hetkeksi. Toiseen kattilaan laita herneet, ja vettä juuri niiden peitoksi. Alkuperäinen ohje käskee keittämään herneet soseeksi, minä annoin niiden kiehua kunnes niiden rakenne oli vain vähän rikki. Kaada loppu vesi pois, ja paista herneitä hetki pannulla voissa, laardissa tai oliiviöljyssä. Minä käytin voita.

Erottele keltuaiset valkuaisista, ja riko niiden rakenne. Siivilöi maito-leipäseos, tai vaihtoehtoisesti huomaa, ettei kukaan ole hankkinut uutta siivilää hajonneen tilalle, kiroa hetki ja improvisoi vatkaamalla seosta vimmalla, kunnes leipä on kokonaan hajonnut. Kiehauta, ja lisää keltuaiset koko ajan vatkaten. Kaada joukkoon herneet.

Lisää kanat kastikkeen joukkoon, ja anna kiehua hiljaisella tulella kunnes liha on kypsää. Nauti.

Ruokajuomaksi olisi sopinut olut kuin nenä päähän, mutta kaapista löytynyt valkoviini oli ihan kelvollinen kakkonen.

*****

Fry the chicken pieces on a pan for a while, then put them aside. I used breast cutlets instead of a whole chicken chopped to bits, because my local store considers it exotic enough to stock any meat without a marinade, let alone a whole bird.

Pour the milk in a pot, add spices and the bread, leave to soak for a while.

In another pot, boil the peas in a small amount of water. The original recipe says to boil them until mushy; I let them boil only until they were a bit broken down. It’s a question of preference 🙂 Fry the peas in lard, butter or oil. I used butter.

Separate the egg yolks from the whites, and beat until smooth. Sieve the milk and bread mixture, or alternatively, realise that no one has actually replaced the sieve that went into pieces years ago, swear a bit, and improvise by whisking the mixture until the bread has completely disintegrated. Bring to a boil. Add the yolks , whisking like mad all the time. Add the peas, and the chicken. Let simmer until the chicken is thoroughly cooked. Enjoy.

The dish would have gone down a treat with a pint of beer, however, the white wine I had in the fridge made for a sufficiently good alternative.

***

Ja vielä musiikkia tunnelman luomiseksi / and to complete the experience, here’s music to listen to while cooking

 

Mainokset